Keppi Heinänen

Bändi: Keppi HeinänenKitaristi, laulaja, lauluntekijä, sovittaja Keppi Heinäsen soittomenneisyys…

Heinäsen Pekan soittoharrastus alkoi isosiskon akustisella kitaralla yksitoistavuotiaana. Poikaan oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen sisarensa Phillips -kasetilta löytynyt Dr. Feelgoodin kappale, ”Roxette”. Myöhemmin pommisuojassa käynnistyivät erilaiset bändiviritelmät. Siellä pyörivät muiden muassa Ehrukaisen Hape, Järvisen Mäntti, Niemisen Juki ja Aholan Harri. Bändinimet vaihtuivat tiuhaan ja soittokuntoa testattiin mm. koulukonvissa. Yksi pidempiaikaista oli Feedback. Siinä vaikuttivat Pekka Heinänen (laulu, kitara), Kristian ”Kaitsu” Mikkonen (koskettimet), Jouni ”Jone” Miettinen (basso) ja Martti ”Mäntti” Järvinen (rummut). Sittemmin Markus Ollikainen soitti bassoa. Kosketinsoittaja Mikkonen tunnettiin myöhemmin nimellä Chris Moore. Tänä vuonna menehtynyt mies näet muutti Lontooseen päätyen levy-yhtiöön töihin äänittäen mm. AC/DC:tä ja Iron Maidenia.

Taxi sai alkunsa vuonna 1982. Siinä vaikuttivat Pekka Heinänen (laulu, kitara), Jukka ”Juki” Nieminen (kitara), Harri ”Anis” Ahola (basso) ja Martti ”Mäntti” Järvinen (rummut). Taxi esitti suomenkielistä, rätväkkää rock’n’roll ja rhythm & blues -tyyppistä materiaalia. Matkassa oli Heinäsen omia ja covereita, joihin valtaosin oli rustattu kotimaiset tekstit. Ohjelmistosta löytyi esimerkiksi Dr. Feelgoodin ”Stupidity” nimellä ”Se ei ole tärkeää” ja rhythm & bluesklassikko ”Route 66”. Perustamisvuotensa loppupuolella bändi kävi äänittämässä Heinäsen tekemän kappaleen ”Kaupungin ilta” kokoelmaälppärille, ”Suomi-rock ’82, joka ilmestyi Oho -merkillä 1983. Se esitteli tuoreita, uusia kotimaisia yhtyeitä. Mukana olivat esimerkiksi Makeat Varpaankynnet, A.O.R. ja Toyz. Taxi osallistui myös Rockin SM -mittelöihin päästen Lahden karsinnoissa eteenpäin, mutta energisen yhtyeen tie tyssäsi käsittääkseni Aitoolla. Siellä oli muuten toinenkin samanniminen pumppu, joten kundit sovelsivat nimekseen Yellow Taxi.

Taxissa tapahtui aktiivikautena joitakin miehistömuutoksia. Rumpuihin oli vaihtunut Pasi Naukkarinen ja vähän myöhemmin Toni Wahlström. Kolmantena kitaristina toimi jonkun tovin Vesa Valenius. 80 -luvun puolenvälin tienoolla Harri ”Hara” Laukkanen korvasi rumpali Wahlströmin. Samaan aikaan liittyi myös Jailbirdsissa kitaraa soittanut Teemu Nousiainen. Taxin miehistö oli tuolloin siis Heinänen, Nousiainen, Ahola ja Laukkanen. Paikallisesti se oli suosittu keikka-akti, josta myös CBS -levymerkin kotimainen osasto kiinnostui kuultuaan Lahden YLE:lle tehdyn kantanauhan. Kappaleet olivat ”Rock’n’Roll”, ”Liian paljon” ja ”Tuhannet ja sadat”. Levy-yhtiöstä kävivät jollakin keikallakin ihmettelemässä. Sopimus jäi lopulta tekemättä, eikä Taxilta tallentunut äänilevyille kuin alussa mainitsemani kokoelmalevyn biisi. Demomateriaalia jäi runsaasti omiin arkistoihin. Heinänen oli liittynyt Turo’s Hevi Gentlemen -yhtyeeseen alkuvuodesta ’86, mutta selvittelen sitä hetken päästä. Taxi alkoi hyytyä vuonna 1987, mutta Ritorannan Osmon kera siitä muodostui uusi kombinaatio, Garrett.
Mainittakoon, että nimenä Taxi pulpahti uudestaan esille, kun Heinäsellä oli levytysprojekti joskus 90 -luvun alussa. Ilmestyi singlelevy, ”Keltainen Taxi” / ”Kahteen osaan” (1991). A-puolen kappale oli alun perin Wilko Johnson & Solid Sendersin levyllä, “First Thing In The Morning” ja b-puoli oli oma. Seiskatuumainen julkaistiin omakustanteena, vaikka sitä oli ollut säätämässä Kassu Halonen, mutta levy-yhtiön suunnitelmat eivät toteutuneet. Levyllä soittivat Pekka Heinänen (laulu, kitara), Ismo Haavisto (huuliharppu), Anne Hemmi (viulu), Martti Peippo (saksofoni), Ari Sykkö (basso) ja Tero Sundell (rummut). Mukana oli myös pianisti.

Taxista muodostui Ritorannan kera siis Garrett. Bändi luotti myös suomenkieliseen ilmaisuun soittaen Ritorannan ja Heinäsen tekemää, edeltäjäänsä hillitympää rock/pop-musaa. Matkassa oli kantri- ja rautalankavaikutteita. Siinä vaikuttivat Oski Ritoranta (laulu, kitara), Peku Heinänen (kitara), Harri Ahola (basso) ja Hara Laukkanen (rummut). Bändin ensisinglestä – ”Asemaravintola” / ”Huutokauppa” (Kalletuotanto 1988) – tuli paikallishitti. Seuraava sinkku oli ”Vanhat Bootsit” / ”Liian paljon” (Power, 1989). Miehistömuutoksia tuli samoihin aikoihin; basisti Ahola ja rumpali Laukkanen erosivat. Tilalle tulivat Pepe Annala (ex. Maria Stuart / Jore Singapore) ja Kari Kaatrakoski (mm. ex. Ghanges, Sleepy Sleepers & Raggars). Lisäksi Aarno Paakkari soitti pianoa. Käsitykseni mukaan Garrett hajosi 90 -luvulle tultaessa. Ritoranta teki lahtelaisen kantribändi Honky Tonk Teamin kanssa yhteissinglen v. ’90. Sitten ukko muutti Helsinkiin ja kohta perään lähti Heinänen. Pekka näet oli jättänyt Turo’s Hevi Geen, kuten Laukkanenkin.

Heinänen oli maistanut hiukan ravintolamuusikonkin elämää vuonna 1990; miltä tuntuu soittaa tanssimusaa neljä settiä illassa. Tatsi Orkesterissa soittivat Hape Ehrukainen, Peku Heinänen, Pepe Annala ja Antti Kuosmanen. Välillä oli Harri Keinonen tuurausbasistina. Tatsi soitti kuukauden kiinnitykset esimerkiksi Felmannissa ja Mukkulassa. Ennen paikkakunnan vaihdostaan Heinänen liittyi Laukkasen uuteen bändiin, Hara Laukkanen & Rytmikuninkaat. Oski & Los Scobes perustettiin Ritorannan ja Heinäsen toimesta Helsingissä 1992. Palaan näihin hetken päästä, kunhan on tehty sukellus Turojen maailmaan…

Turo’s Hevi Gentlemen / Turo’s Hevi Gee

Pekka Heinäsen liittyi Turo’s Hevi Gentlemeniin heti alkuvuodesta 1986, jolloin siinä vaikuttivat Teemu Nousiainen (kitara), Pekka Heinänen (kitara), Arska Hukkanen (laulu, basso) ja Hara Laukkanen (laulu, rummut). Turoista muodostui pitkäaikainen ja monin tavoin antoisa soittorupeama Heinäselle. Hän on ollut osallinen kaikilla Turo-levyillä ja käsittääkseni panoksensa kappaleiden sovituksissa on ollut merkittävä. Eikä pidä unohtaa miehen osuutta myös joissakin teksteissä, joita konklaavina jatkojalostettiin. Sellainen oli vaikkapa ”Poliisi”. Käännösidea pohjautui episodiin, kun 16 -vuotiaat nuorukaiset – Heinäsen Pekka ja Aholan Harri – olivat lainanneet salaa jälkimäisen isän autoa. Jossain vaiheessa he joutuivat ajamaan poliisiauton perässä ja sillä hetkellä kasettimankassa soi CCR:n ”Molina”, johon kundit alkoivat hoilottaa päälle; ”Poliisi minne sinä meet, poliisi mitä siellä teet…”.

Turo’s Hevi Geen ensisingle ”Olé! Olé! Saunotaan!” / ”Santapaperi” ilmestyi keväällä 1989. Siitä tuli hitti, eritoten kääntöpuolesta, joka oli Laukkasen uudelleentekstitys Tapsa Rautavaaran ikivihreään, ”Korttipakka”. Turoissa vaikuttivat Laukkasen Haran ohella silloin Keppi Heinänen, Jäykkä Järvinen, Mikko Saira, Arska Hukkanen ja Kuja Salmi. Kesällä ilmestyi uusi sinkku, ”Poliisi” ja syksyllä ”Kaunis mies jos oisin”. Power Records julkaisi samana vuonna myös kultalevylukemiin yltäneen debyyttialbumin, ”Santapaperia” (Power) ja joulumarkkinoille 12” maxi-Ep:n. Näihin aikoihin jäi pois kitaristi Järvinen. Turo’s Hevi Geestä oli tullut kysytty ja kovasti keikkaa tekevä kokoonpano. Syksyllä ’90 ilmestyi albumi ”Elämää suurempi äänilevy” ja seuraavana syksynä ”Tuleva keräilyharvinaisuus”, jolla Laukkanen lauloi yllättäen enää vain kaksi kappaletta, mutta vastasi jokaisen teksteistä. Tulkinnoista vastasi uusi laulusolisti, Rauno Rautiainen. Niin Laukkanen kuin Heinänenkin vetäytyivät pois Turoista loppukesästä ’91. Kitaristeina toimi jatkossa mm. eritoten blueskuvioistaan tunnettu Ismo Haavisto (Blue Roosters) ja mm. hänen bändissään vaikuttanut Antti Heinonen. Solisti Rautiaisen korvasi myöhemmässä vaiheessa laulava kitaristi-lauluntekijä Janne Piiroinen.

Paluu Turoihin…

Keppi Heinänen kuten myös perustajajäsen Laukkanen palasivat Turo’s Hevi Geehen loppuvuodesta 1994. Seuraavana vuonna ilmestyi ”Putket mutkalla” (Kavan Finland), jonka hittejä olivat ”Shellin paariin” ja ”Peeniskateus”. Kokoonpanossa vaikuttivat tuolloin Hara Laukkanen, Keppi Heinänen, Ismo Karonen (kitara), Arska Hukkanen ja rummuissa Hate Kinnunen. Timo Leinonen tuli rumpaliksi loppuvuodesta ’96 ja vuoden päästä hänet korvasi Samuli Halonen. Turo’s Hevi Gee käväisi viihdyttämässä suomalaisia YK -joukkoja Makedoniassa 1998. Turo-albumi ”Ei se mitn!” julkaistiin keväällä 1999. Kultabileitä vietettäessä 30.10.00 julkaistiin uusi kiekko, ”Mitäs tilasit!”. Samana vuonna ilmestyivät myös kokoelmat: ”Tuplaturo”, ”20 Turointa” ja ”20 vielä Turompaa”, joista kaksi ensimmäistä ovat myyneet platinarajan ylittävät 40 000 kappaletta.

Syksyllä 2001 ilmestyi tupla-cd (”Live! No Sleep ’Til Pitkämäki”), joka oli osittain äänitetty Alex Park Hotellin Turonpäiväkeikalta (8.7.). Seuraava studiokiekko ”Rock’n’rollia G-pisteestä” julkaistiin vuonna 2003. Turo’s Hevi Gee nähtiin myös Tapani Ripatin järjestämässä Gonzo-Rockissa 2005, jossa rumpalintontista vastasi riveihin palannut Harri Kinnunen Samuli Halosen lähdettyä Markon Poutahaukkoihin. Seuraava Turo-pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2006; nimeltään ”Lahest”. Laukkanen ei ollut enää messissä, vaan hänet oli korvannut jo kerran aiemmin Turoissa laulusolistin pestiä hoidellut Janne Piiroinen, joka myös sävelsi ja sanoitti uutta materiaalia. Hänen aiempia yhteyksiä ovat olleet vaikkapa Tö Blöös Söös, Dos Buenos Amigos ja Raggars, jonka ”Kukkona tunkiolla” (’99) pitkäsoiton materiaalista 90-prosenttisesti vastasi. Turoilla seurasi jatkoa albumilla, ”Turo’s Hevi Gee” (2007) ja tuoreella 25 -vuotisjuhlalevyllä ”Paha nakki” (2010). Nykyinen kokoonpano on yhtä kuin Janne Piiroinen (laulu), Pekka Heinänen (kitara), Ismo Karonen (kitara), Ari Hukkanen (basso, laulu) ja Harri Kinnunen (rummut). Turo’s Hevi Gee kiertää Suomea juhlateemallaan; ”25 vuotta samoilla puvuilla”…

Heinäsen välivuodet – Helsinki- ja Porvoo – plus paluu kotikonnuille…

Pekka Heinänen erosi Turo’s Hevi Geestä vuonna 1991, jolloin hän siis liittyi kumppaninsa tuliterään kokoonpanoon, Hara Laukkanen & Rytmikuninkaat. Kyseessä oli kantrityyppinen ratkaisu, jossa Laukkasen ja Heinäsen ohella musisoivat ”Pitkä” Lehtinen ja ”Kartano” Kaatrakoski. Pekka Heinänen muutti seuraavana vuonna Helsinkiin perustaen siellä jo aiemmin hesalaistuneen Ritorannan kanssa uuden pumpun, kantrivaikutteisen, suomenkieleen luottavan Oski & Los Scobesin, joka toimii omillaan vieläkin. Siinä vaikuttivat alkuvaiheessa Osmo ”Oski” Ritoranta (laulu, akustinen kitara), Pekka Heinänen (kitara), Leo Gelhar (basso) ja Tero Pehkonen (rummut), joskin rumpalit tuppasivat vähän vaihtuilemaan. Lisäksi viulussa oli välillä Anne Hemmi ja taustalaulussa Pauliina Gelhar. Heinäsen aikana julkaistiin Oski -nimellä Cd-Ep, ”Kolmas mies” (Royal Records). Levytyksessä toimi rumpalina Salmen Kuja, jonka studiossa se oli itse asiassa äänitetty. Heinäseltä hurahti vuoden päivät Scobesissa, joskin hän liittyi osin rinnakkain helsinkiläiseen roots-bändiin, rock’n’rollia ja r & b:tä esittäneeseen Hot Harry’s Slybootsiin 1992. Siinä operoivat Harri Perkiö (laulu, kitara), Pekka Heinänen (kitara & slide), Roberto Morelli (basso) ja Riku Murtoaho (rummut). Myöhemmin bassoa sekä viulua soitti Anne Hemmi. Bändi julkaisi kaksi omakustanteista C-kasettia, joilla oli kolme-neljä biisiä. Varhaisemmalta löytyvät; ”Fine Fine Fine”, ”St. Infirmary Blues” ja ”Crazy ’Bout The Automobile” (1994). Yhtye oli kiinnitetty kuukaudeksi Esplanadin puiston kupeessa toimineeseen Happy Time -ravintolaan. Slyboots oli muutenkin aktiivinen keikkailija, jonka riveissä Heinänen soitti aina vuoteen 1995. Mies vaikutti yhtä aikaa myös Bluesky Bluffsissa (’92-’95), joka oli kunnianhimoinen, paljon harjoitellut ja keikkaillut yhtye. Se oli bluesvaikutteita tyylikkäästi hyödyntänyt yhtye. Materiaalista vastasi pääosin Tomminen, joka nykyään vaikuttaa uudelleen kasatussa H.A.R.P.issa. Bluessky Bluffissa Tommisen ohella soittivat Pekka Heinänen (kitara), Harri Moilanen (kitara), Jorma Kallela (basso) ja Arto Salonen (rummut). Bluesky Bluffs teki keikkoja välillä ilman Mieskoneessa samanaikaisesti soittanutta Moilasta. Kokoonpanon ympärillä pyöri erinäinen määrä soittajia, lähinnä Helsingin vapaakirkon piiristä. Yhtye julkaisi omakustannekasetin, ”Bluesky Bluffs” (’94).
Heinäsen Peku kuului lisäksi Viena -nimiseen rock-yhtyeeseen, jossa hänen ohellaan soittivat Jari Manninen (laulu, kitara), Anne Hemmi (basso) ja Timo Sorri (rummut). Yhtyeen aktiivikautta olivat vuodet 1992-’95. Vienakin jätti yhden omakustanteisen c-kasettinauhan jälkeensä. Edellä mainittujen ohella oli myös projektiluonteinen The Sensational Alex Harinen Band, joka veivasi englantilaisen rock-ikoni Alex Harveyn musaa. Siihen kuuluivat Tessu Harinen (laulu), Peku Heinänen ja Pertti Konttinen (kitarat), Reijo Venäläinen (basso) ja Tino Sorri (rummut). HUOM! Kannattaa tiedostaa, että Heinänen palasi Turo’s Hevi Geehen riveihin syksystä 1994. Hän oli juuri muuttanut Porvooseen, josta matkusti tarpeen mukaan joko lahtelaisten tai helsinkiläisten keikkabussiin tai suoraan keikkapaikalle. Päällekkäiset keikat eritoten Bluesky Bluffin ja Turojen kanssa alkoivat tuottaa Heinäselle päänsärkyä…

Porvoossakin Heinäsen Pekka ehti säätää soittohommia ja erilaisia yhteistyökuvioita. Yksi tärkeä kumppani oli paikallinen Dan Liljestrand, joka oli vuosia ollut jenkeissä, Miamissa, jossa oli käyttänyt Danny Cross -nimeä, mutta palannut studioineen takaisin kotikonnuille. Miehen luotsaaman Crossfyre -nimisen bluesrockbändin riveissä Keppi vaikutti 1989-’99. Se kävi esiintymässä mm. Virossa. Kokoonpano oli Bruce Dundee (laulu, kitara), Peku Heinänen (kitara), Poku Tarkkonen (koskettimet), ex. Dingo Pepe Laaksonen (basso) ja Dan Liljestrand (rummut). Kolmikko Heinänen, Laaksonen ja Liljestrand tekivät paljon erilaisia äänitteitä studiolla, jossa nauha pyöri jatkuvasti. Rumpalilta ilmestyi projekti-albumi, ”DC Blues” (AXR / Edel Records, 2001), jonka sävellykset olivat miehen käsialaa. Laulusuorituksista vastasi nimekäs joukko kotimaisia muiden muassa Remu, Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm, Andy McCoy, Virve Rosti, Dundee ja Pelle Miljoona. Sessioihin osallistui myös useita soittajia; rummuissa oli Danny Liljestrand, bassossa Pepe Laaksonen, uruissa Mikko Saira, pianossa Poku Tarkkonen, kitaroita soitti eri kappaleilla useampikin kuten Keppi Heinänen, Janne Louhivuori, Bruce Dundee, Dave Lindholm ja Devil Virtanen. Levyn julkistamistilaisuus pidettiin Tavastialla, jossa osa vierailijoista oli paikalla. Pekka Heinänen teki myöhemminkin Danny Liljestrandin kanssa yhteistyötä; yksi sellainen oli BobbyD, joka oli juurimusavaikutteilla höystetty rap-projekti.

Heinänen muutti Nummi-Pusulaan vuonna 1998, josta palasi Lahteen 1999. Bruce Dundee & Serious Business oli porvoolaisen, alkujaan amerikkalaisen, New Jerseystä kotoisin olevan laulaja/kitaristi Dundeen ja Heinäsen perustama bändi (v. 2001), jossa kaksikon ohella vaikutti lahtelaiset; ex. Royal Tramps -basisti Jaska Teuri ja Turojen silloinen rumpali, Samuli Halonen. Heinäs-Pekan yhteydessä on muistettava loistava projektiluonteinen bändi, Kokki Kinnunen & Ruokamyrkytys, joka esiintyi vuosittain Torven Hemmo-gaalassa eri teemoin, esimerkiksi reggae, cuba, funk jne… Perusryhmä koostui Kinnusen Haten, Virtasen Pekan ja Heinäsen Pekun ohella basisti Jape Karjalaisesta. Projektikohtaisesti mukana oli aina useita kyseisen sektorin taitajia; soittajia ja laulajia.

Tänä vuonna Heinäsen Peksi liittyi rock’n’rollia & kantria äijäasenteella mättävään, tuoreeseen kombinaatioon, Hara Laukkanen & Raakapeli. Siinä Laukkasen ja Heinäsen ohella vaikuttavat kitaristi Devil Virtanen, basisti Pepe Annala ja rumpali Kartano Kaatrakoski. Lisäksi kun mainitaan Tohtori Lounamo, miksi yleensä tähän kirjoitusurakkaan ryhdyin, on jonkinsorttinen katsaus Heinäsen osalta pääpiirteittäin käyty läpi…

Teksti: Hara Järvinen 09/2010 / Lahden Rytmin Ystävät ry