Janne Piiroinen

Jos ei nokkahuilua not´ heerata, niin soittaminen alkoi 9-vuotiaana kaverin akustisella telkänpöntöllä. Se on sellanen otelaudalla ja seitsemällä kielellä varustettu itäblokin kitaraihme, joita löytyi vuonna -77 melkein jokaisesta suomalaisesta kodista. Eka biisi oli Only one, ja siihen aikaan se tarkoitti sitä Hurriganes versiota. Kitara lappeellaan sylissä, yhdellä sormella paksuinta kieltä dyn-dydyttäen otelaudan kasinauhalta vitoseen ja siitä ykköseen ja siitä kolmoseen eli C, A, F, G loihdin omaperäisen version kipaleesta. Vähemmän hittiainesta.
Vanhempi broidi kun kuuli sitä rävellystä, se opetti puoliväkisin kappaleeseen soinnut. Kun ounli-vani alkoi sujua, piti seuraavaksi treenata – ihme ja kumma- se Nousevan auringon talo. Treenailin sointuja iha ite ja korvakuulolta opetellessa tuli myös biisien sanat tutuiksi. Eli laulupuoli pääs luikahtamaan mukaan heti alusta.
Siihen aikaan olin kouluenglannissa ehtojen partaalla ja keksinkin päntätä enkkua tekemällä omia biisien tekstejä. Siitä lähti biisinteko harrastus ja tekstien rakentelu.

Kahdentoista vanhana oli jo eka bändi kaverin autotallissa ryskyttämässä. Se oli 80-luvun alkua, punk ja rockabilly oli silloin ”valtavirtaa” nuorison keskuudessa, Eput, Hassisen Kone, Pelle, Maukka Perusjätkä vastaan Stray Cats, Matchbox, Crazy Cavan jne.

Itse diggasin tötterömusasta ja kun kaikki kaverit oli punkkareita, niin soitettiin jonkin sortin punk-a-billyä koska ei saatu esimerkiksi Gene Vincentin Be Bop A Lulaa kuulostamaan alkuperäisesittäjän versiolta. Brian Setzer oli kitaristina meikäläiselle guru, ja on yhä. Alusta asti sain bändissä laulajan tontin hoitooni kun muut ei uskaltanu, kehdannu tai viittiny. Ja minä taisin olla ainoa, joka ei osannut.

Kellaribändejä sitten riitti ihan kiitettävästi ja tehtiin me joku keikkakin jossain koululla. Musiikki tyyli vaihtui ajan myötä jostain Hanoi Rocksin kautta heviin; Whitesnake, Ozzy Osbourne, AC/DC, Ted Nugent, se oli 80-luvun puolivälissä. Ja kun koko aika oli tehty omaa materiaalia, niin nauhoituksiakin tuli tehtyä jossain vaiheessa, mutta ei niistä sen suurempia teoksia tullut. Eli soittaminen oli koko ajan harrastuspohjaista kaaosta ilman sen kummempia ambitioita.

1992 keväällä innostuin tekemään demoa Salmen Kujan studiolla, ja kun se sitten tuli valmiiksi, Kuja kysäisi, että lähtisinkö solistiksi Turoihin. Pyysin muutaman päivän miettimisaikaa koska mulla oli autoalanyritys siihen aikaan, ja sen pyöritys vei aikaa. Päätin kuitenkin lähteä koska olin aina digannut bändin juttuja. Heinäkuussa 1992 tehtiin eka keikka Kouvolan Rubiinissa ja siitä sitten jatkettiin Turonpäiväbileisiin 1994. Samaan aikaan mulla oli ns. terapiabändi Force Major ja siinä tehtiin omaa englannin-kielistä rokkia. Muun muassa Raggarsin Kukkona tunkiolla albumilta löytyvä Viidakkoon (san. Heikki Salo) on alkujaan forcemajorin englanninkielinen biisi Party´s over.

Vuoden 1993 syksyllä Kuja keksi, että kokeillaanpa akustista Turos Hevi Gee trioa. Komppasin akustisella ja lauloin, Ari hoiti basson ja taustalaulut, Kuja soolokitaran ja äänentoiston. Huvittavia retkiä aina Nilsiän Tahkolle asti, mutta ihan kelpo keikkoja kaikki.

Kesällä -94 tilanne oli niin, että meitä oli Turoissa enää Karosen Ismo, Ari ja minä, ja tein ehkä hätäisesti päätöksen erota bändin solistin virasta. Päätöstä ei edeltänyt mitään suurta draamaa tai konfliktia, kavereita ollaan aina oltu.

Vuodesta 1995 vuoteen 1999 olin oikeissa töissä kunnes päätin jäädä päätoimiseksi soittajaksi. Olin siis tullut tietoiseksi mikä musta tulee isona.

Keväällä 1999 lähdettiin keikkailemaan Kyyriäisen Kyrän kanssa kitaraduona nimellä Dos Bue-nos Amigos, ja pärrättiin kolmisen vuotta ympäri eteläsuomen kuppiloita covereita soitellen. Kyrä jäi kyydistä jouluna 2000 ja siskonpoikani Rene Piiroinen tuli soolokitaristiksi. 6 ja ½ vuotta tuli tehtyä ”buenona” kitarointia ja laulua. Duo on olemassa yhä pappilan hätävaraprojektina.

Vuosina 1996 – 1998 tein materiaalia Raggarsin Kukkona tunkiolla levylle, johon alun perin piti tulla vain pari sanoittamaani ja säveltämääni rokkia, mutta kävikin niin, että yhtä Heikki Salon sanoitusta lukuun ottamatta tarjoamastani materiaalista löytyi yhteensä 11 biisiä albumille.

Tammikuussa 2000 lähdin Mikkelin Ammattikorkeakouluun Kulttuuri ja ohjelmapalvelualan erikois-opintoihin. Sieltä tuli paljon tietoa eri kinkereihin, keikkamyyntiin ja tapahtumajärjestelyihin liittyvistä asioista. Samaisena vuonna liityin Lahden Rytminystävät ry:n hallitukseen Roiskon Esan hou-kuttelemana. Tuli oltua Stage / backstagemanagerin virassa Lahti Blues and Roots- festareilla ja järkättyä jäsentapahtumia ja sponsseja. 2003 maaliskuussa jäin pois hallituksesta työkiireiden vuoksi.

2001 syksyllä pistettiin pystyyn Haloo! orkesteri, jossa kokonpano oli; rummut; Tommi Kanerva (Raggars), Vokaalit; Mikki Veneoja (ex-Raggars), Kitara; Rene Piiroinen (nyk. Raaka-aine), basso; Marko ”Suikki” Suojoki (The Beetles), ja iha ite soittelin siinä kitaraa ja lärpätin taustoja. Kuusankoskella Vanhalakan Mikon studiolla käytiin sitten tekemässä demonauhoitus, vähän isompaa kuviota suunnitellen, mutta levy-yhtiöistä kerrottiin the same ol´story: yes but no thanks.

Ja koska yhdellä projektilla ei meinaa soittaja pärjätä, niin 2003 valotaiteilija Mikko Skyttä pyysi Tö Blöös Söös orkesteriin kitaristiksi ja siinä meni pauttia rallaa vuosi. Hoidin myös bändin ekan web-sivuston kasauksen ja päivittelyt, ai-jai.

Blösäri aikoina tutustuin myös Tamperelaiseen Mustat Enkelit bändiin, jonka kanssa heitettiin pari yhteiskeikkaa ja tuli puheeksi, että mulla vois olla heille sopivia ralleja. Enkelit heitti siihen aikaan Popeda covereita. Pistin pojille demobiisit: Ei aina voi voittaa ja Kalsarikemut (ohi on) (nykyisin nimellä Nyt olen vapaa), ja ne istui heidän settiin kuulemma hyvin. Ukot lähetti omia sävellyspohjia kolme cd- levyllistä ja sano, että tee noihin sanat ja kato niitä sovituksia kans. Niiden biisien kanssa vierähtikin syksy 2005 ihan lepposasti.

2004 kun jäin Blösäreistä, ehdin olla kolme päivää vapaalla kun ex-blöös söös kitaristi Olli Pekko-nen pyysi perustamaansa tanssiorkesteriin kitaristiksi. Lähdinhän minä kun keikkaa oli tiedossa. No, ei sittenkään. Kaks kuukautta treenattiin ensimmäisellä kokoonpanolla eikä ensimmäinen viidestä setistä ollut vielä esitys valmis. Solistia lukuun ottamatta päätettiin tehdä omat setit ja heittää pari baarikeikkaa, että saadaan edes matkakuluja nollattua. Bändin linjaksi päätettiin -60, -70, -80 ja -90 luvun tanssittava pop / rock ja pari humppaa ja pakolliset valssit plus yksi setti rautalankaa. Ja kuten aina, bändin nimi tuotti päänvaivaa. Laina Fenderillä harjoitellessa nappasin nimen kitaran viritinlavasta: Squier. Hyvä nimi mille tahansa rautalankaviritykselle.

5. marraskuuta 2005 tuli puhelinsoitto Hukkasen Arilta ja siitä alkoi uusi komennus Turoissa. Tosin, ensin oli kyseessä yhden keikan tuuraus, mutta se näyttää nyt venähtävän. Tämä Elimäen keikka oli aika kova koetinkivi koska kyseisenä lauantaina klo. 20.05 kun Ari pirautti, jotenkin arvasin mistä on kyse ennen kuin vastasin. Aikaa 4,5 h valmistautua, treenata ja ajaa Elimäelle. Pääkylmänä, ja selvänä, se onnistui paria lunttilappua ja Taposen Arttua kirjurina käyttäen.

Loppuvuosi 2005 meni keikkaillen ja tammiskuussa 2006 ruksailtiin ja sävellettiin matskua uutta levyä varten. Tällä hetkellä omien biisien pohjat on purkissa ja käännöslupia odotellaan. Keikkasettiin pistetään pari maistiaista tulevalta levyltä, joten kandee tulla tupaan kun Turot on keikalla!

T: Janne 15.2.2006

Tosiasioita

• nimi: Janne Tapio Piiroinen
• syntynyt: 25.3.68, Joensuussa
• siviilisääty: Onnellisesti ja virallisesti just eronnut
• lempijuoma: Xante´, Jekku, Jallu, öl ja näiden jälkeen vesi ja samariini
• lempparibändit: Ahvenanmaalainen Mjölk, Ozzy ”the king of everything” Osbourne, The Darkness, Turot.
• paras biisi: Mjölk: Äiti! me ollaan telkkarissa, Ozzy: Demon alcohol, The Darkness: Whiskey on the rocks with no ice, Turot: Olen rapulainen
• ken kirjoja erehtyy lukemaan, suosittelen: Kaikki Arto Paasilinnat, Kari Hotakaiset, Jari Tervot sekä agrikulttuuri-sissa ja eristyneissä oloissa asuville Andre´ Brinkin Pirunlaakso ja tietysti tuleva Turo-kirja
• asia, joka askarruttaa: Spray-maalilla lahtelaisen marketin seinään kirjoitettu teksti: ”miksi pyöreä ei pysy käsissä”?